tiistai, 3. heinäkuu 2012

Juhannuksen viettoa

Sain kuvia juhannuksen vietosta. Olimme Juupajoella, Petääjärven rannalla ja tuli Kettusen uimataito testattua järvessä. Kettunen mennä kohelsi Kumman perässä rannalla eikä laisinkaan huomannut, että rantahiekka loppuu ja alkaa järvi vaan sinne järveen se plompsahti kun Kumma ketterästi vaihtoikin suuntaa siinä edellä juostessa. Sitten Kettunen- raasu pyöritettiin isompien toimesta rantahiekassa, joten se oli märkä ja erittäin hiekkainen

tästä kun se kuivui ja hiekat oli varissut, niin sama juttu uudelleen :o)

Kyllähän me testattiin pennun uimataito ihan kunnolla kun laskettiin se rauhallisesti laiturin vierestä järveen ja se ui noin kahden metrin matkan, kauniisti eikä mitenkään räpiköiden, mutta siitä ei nyt ollut kuvaa.

Kyllähän siellä rannalla piti vanhan kanssa vähän kaivaakin kun hiekka oli niin mukavan pehmeää, jonkun juuren pätkän taisi kaksikko sieltä löytääkin

tosin se herkku ei paljoa Inkun mieltä lämmittänyt kun Kettunen omi sen. Kettusella on paha tapa räksyttää tätikoirien korvan juurella kun se jotain niiltä haluaa ja valitettavasti tämä keino on hyväksi todettu.

Ja mitä se juhannus olisi ilman kunnon poseerausta rantahiekalla täti koirien kanssa.

Tässä Kettunen katsoo kameraan hienosti, mutta

katsokaas tätä Inkun kameratuijotusta. Kyllä se vanha osaa :o)

ja näin ihan vaan Kettunen kauniina

Tietysti piti olla vähän Olgan "hellässä" syleilyssä,

mutta alkoi syli käymään tukalaksi Kettusen mielestä, ilmeestä päätellen, mutta Olga taisi tykätä :o)

kovasti paljon kun häärii niin tulehaan siinä jo pienelle pennulle nälkäkin

Juhannus tuli ja meni ja nyt ollaan taas arjen puuhissa.

 

Janille ja Satulle iso kiitos kuvista. Niitä on niin paljon, että laittelen niitä tänne pikkuhiljaa.

 

 

torstai, 21. kesäkuu 2012

Pentu- ja ampparitapaamisia

Yksi kaveri on ottanut perheeseensä australianterrierin. Sattumoisin ei Kettusella ja tällä terrierin pennulla, Hepulla, ole ikäeroa kuin viikon verran Hepun ollessa se vanhempi. Me siis lähdettiin Kettusen kanssa kyläilemään ja hakemaan mukavia pentukokemuksia, mutta toisin kävi. Nämä riiviöt tappeli suurinpiirtein koko sen ajan kun vierailumme kesti.

Sitä tultiin...

.. ja sitä mentiin...

.. ja välillä sovussa maisteltiin puuta.

Kotiin päästiin niin Kettunen meni todella tyylikkäästi modifioimaan pahvilaatikkoonsa

Hiukan on ahtaaksi käynyt boksi Kettusen laajennusyrityksistä huolimatta.

Kettunen tykkää Kumman kanssa kömpiä koiratarhassa koirankopin alle.

Sitä en tiedä mitä ne siellä puuhastelevat, mutta eilen siellä kopin alla oli joku muukin.

Olin autotallin varastossa, ihan vieressä, kun Kettunen kiljaisi. Arvasin heti, että se taisi olla kohtaaminen ampiaisen kanssa, niitä kun siinä kopin ympärillä pörrää. Kummaa on ampiainen joskus pistänyt, mutta sille ei ole tullut mitään näkyvää. Kettuselle sen sijaan tuli. Vasen silmäkulma paisui komean näköiseksi. Soitto siis eläinlääkärille ja kysymään paljonko voi pennulle antaa kyytablettia jos tarvitsee, mutta ei tuo pahemmaksi tullut, joten kyytabletit jäi tarpeettomaksi.

Tänään lähdetään juhannuksen viettoon, saa nähdä mitä sillä reissulla sattuu ja tapahtuu

 

OIKEIN MUKAVAA JUHANNUSTA!!

 

 

maanantai, 18. kesäkuu 2012

Oltiin kylillä

Minäpä ajattelin viedä Kettusen vähän ihmisten ilmoille Raision keskustaan, jotta se tottuisi vähän hulinaan.

Ajankohta oli tietenkin lauantai keskipäivällä, silloinhan ihmisiä on sankoin joukoin liikenteessä jokapuolella.

Mutta kuinkas kävikään....

eihän täällä ole ketään.

minä vain, pieni Kettunen. No, mepäs kävellään aukion toiselle puolelle, Raision torille, joskos siellä sentään olisi joku toriostoksilla.

No, juu. Onhan täällä joku. Enpä voisi sanoa, että tällä reissulla olisi Kettunen saanut kovasti paljoa kokemusta hulinasta sen enempiä kuin olisi nähnyt muita koiriakaan.

Tulipa kuitenkin jonkun näköistä kokemusta autoajelusta kun sitä ei muka olisi kertynyt vielä. Me siis lähdimme vähän ajelulle ja ajeltiin rakennustyömaalle jossa Janin onnistui ottamaan Kettusesta mallikas kuva

Tänään käytiin Kettusen kanssa ekalla rokotteella ja se reissu meni ihan hienosti. Viikonlopun aikana ja viimeviikonlopulla Kettunen on nautiskellut pihalla täti- koirien kanssa.

Tässä on "triangeli"

Ja Inkku jaksaa vahtia, mitä pihalla tapahtuu.

perjantai, 8. kesäkuu 2012

Vauvapainia ja vanhainkotia

Kettusella kiirettä pukkaa.

Eilen Kettusta kävi tervehtimässä Olga 1v. 5kk. Olgan kanssa oli vähän vauvapainia. Aivan ihania oli molemmat vauvelit kun tekivät tuttavuutta keskenään. Olgan mielestä Kettusen häntä oli todella hauska, Olga kun on tottunut noihin hännättömiin koiriin

Tässä muutama tärähtänyt kuva painista. Valitan, että kuvat on mitä on, mutta voiko tärähtäneeltä kuvaajalta paljoa odottaa kuvien laadun suhteen?

Tänään Kettunen lähti ajelulle. Ajelimme Piikkiöön, jossa asustelee hoivakodissa 90 vuotias pappani. Lupasin pappalle, että kun olen pennun hakenut menen näyttämään pentua pappalle. Toki siinä samalla Kettunen sulostutti ja ihastutti koko hoivakodin väen, asukit ja hoitajat. Paljon oli ihmisiä ja paljon kaikenlaisia hajuja, rollaattoria ja pyörätuolia,  mutta Kettunen meni nenä pitkällä eteenpäin ja aristelematta haistelemaan vanhuksia ja hoitajia.

keskiviikko, 6. kesäkuu 2012

KUULUMISIA

Niin on laiska kirjoittelija tänne blogiin, että eihän tämä ole päivittynyt kuin kerran vuodessa Miksei tässä voi olla sellasta automatic- meininkiä, että tämä päivittyis ihan vaan kun jotain tapahtuu minun tekemättä yhtään mitään.

 

Ei sen puoleen, eihän täällä ole mitään kummempaa tapahtunutkaan ennen tätä kevättä, vaikka kuinka olisi automatic. (Ja mahtaako täällä enää kukaan edes käydä kurkkimassakaan kun mitään ei päivitetä.)

Inkku sairastui tuossa helmi- maaliskuun vaihteessa. Sille diagnosoitiin läppärappeuma, joten lääkkeillä mennään ja katsellaan miten se jakselee. Toisaalta toivon, että näin kesäihmisenä tulisi lämmin kesä, mutta toisaalta jos kovin kuumaa keliä kauan pitää niin se ei Inkulle taida hyvää tehdä.

Kumma kummastelee ihan entiseen malliin, sille kuuluu hyvää.

Ja ehkäpä nyt se tärkein päivityksen aihe....

... meille muutti pieni Kettunen.

Pieni Kettunen on oikealta nimeltään Kompiaisen Bitkään Odotettu. Kun pentua kävin katsomassa sen ollessa 5 viikon ikäinen, se näytti aivan pieneltä ketulta, joten nyt sitä sanotaan Kettuseksi. Tai Ketuksi. Taikka sitten, että nimi olisi ihan oikea nimi niin pitäisikö sen olla Kerttu, silloin voisin huudella sitä kuitenkin Ketuksi eikä ehkä kanssakulkijat ihmettelisi niin paljoa

Nyt vähän harmittaa, ettei mulla ole kameraa latingissa, että saisin tänne kuvaa laitettua Kettusesta. Tässä talossa on kaksi samanlaista kameraa ja yksi laturi ja se laturi on nyt jossain isännän hoteissa. Mutta, mutta, kunhan saan siihen kameraan virtaa ladattua ja räpsittyä Kettusesta kuvia niin laitan niitä tänne samantien. Ja mitä todennäköistä alan taas päivittämään tätä blogia vähän ahkerammin kuin mitä nyt kahtena vuotena olen tehnyt. Nyt taas pitkään aikaan taitaa tulla enemmän päivtyksen ja päivittelyn aiheita.

Kettunen on asettunut taloksi parin päivän ajan ja tätikoirat yrittävät kovasti sopeutua uuteen tilanteeseen ja tulokkaaseen. Inkeri on ottanut vahtivuorot 24/7. Se ei pennun kanssa ainakaan vielä ole leikkinyt, mutta ihan muuten se sietää pentua, antaa tulla ihan liki. Vähänkö jänskäsin, että miten käy kun pennun kanssa pihaan tultiin ja siinä hetken oltua Inkku alkoi vaanimaan liikkuvaa pentua ja kuola valui suupielistä. No, kuolan valuminen on loppunut ja eipä se enää kyllä ole vaaninutkaan ja Kettunen on hengissä ja voi hyvin. Nyt lähinnä Inkku pitää huolen siitä, ettei Kumma liikoja innostu pennun kanssa= Kumman ei tarvitse pennun kanssa tehdä sitten yhtään mitään kun Inkku on jo toppuuttelemassa.

Kettunen on nukkunut nämä kaksi ensimmäistä yötä vallan hienosti. Maanantaina kun ajeltiin Oulusta kotiin, se ei juurikaan syönyt vaikka ruokaa tarjottiin. Kettunen matkusti reippaasti ja mallikkaasti( nukkuen) koko pitkän matkan ja vielä yksi " moottoripyöränkatselureissu" meni siinä samalla. Nyt jo ruoka maistuu ja tietenkin Täti- Inkeri istuu vieressä ja vahtii, että koko kuppi syödään tyhjäksi niinkuin kuuluu, mitään ei saa kuppiin jättää ja niin se pentu pistelee menemään vimeistä nappulaa myöten Melkoisen sisäsiististi tuo napero on myös ollut, toki se auttaa, että olen päivät kotosalla ja saan vietyä pihalle milloin vaan, nyt kahden päivän saldona se on pari kertaa päästänyt sisälle

Toivotaan, että nyt joku käy tätäkin höpinää lukemassa, kuvia laitan kunhan niitä saan otettua ja yritän olla nyt ahkera muutenkin tämän päivittämisen kanssa,