Niinpä niin... tuli viikonloppu vietettyä tutustumalla MEJÄn ihmeelliseen maailmaan ;o). Siellä oli ihan pihalla sekä emäntä että Täti- Inkeri.
Eilisen päivän aikana tutustuttiin teoriassa ja käytännössä suunnistukseen sekä verijäljen tekoon. Suunnistus onnistui siinä mielessä ettei sinne metsään eksytty. Verijälki saatiin aikaseksi,( jonka Pate-eno tänään suoritti hienosti)mutta... meidän hakema jälki oli kyllä Inkulta ihan hukassa. Ekaa kertaa kun asialla oltiin niin Inkku ei kyllä oikein tuntunut tajuavan mitä hänen haluttiin tekevän. Olihan siellä metsässä Inkerin mielestä mukavaa kävellä kun oli kerran niin kaunis päiväkin. Kuivassa lehtikasassa oli taasen hauska kieriskellä, mutta mikä ihmeen "JÄLKI?"
Jäljen pituus oli 300 metriä, mutta siinä oli noin 290 metriä liikaa.....
Kenties me harjoitellaan Inkun kanssa verijälkeä vielä hiukan lyhyemmän matkan kanssa (mitenkä olis tuo 10m ;o) ) joskos tuo kupletin juoni selkiäis koirallekin.

Eilis iltana Inkku viihdytti muita näyttämällä uusimman temppunsa (tai oiskos paremminkin kertomalla?) Meinaan mitäs sitä noista verisistä jäljistä kun Inkku osaa sanoa "NAM".