Ihanko on reilu vuosi mennyt viime päivityksestä? 

Näin huono muistisena ihmisenä en kyllä muista mitä kaikkea on vuoden aikana tapahtunut, mutta jospa muutamalla sanalla kertoisin vaikka noista ulkomaan reissuista Kumman Kaan kanssa.

Viime vuonna käytiin kahdessa näyttelyssä ulkomailla ja tänä vuonna yhdessä, koska Kummalta puuttui yksi ulkomaan cacib. Matkakavereina meillä oli reissumiäs- Ensio emäntineen ja parilla reissulla oli myös Ension Vilma- äippä.

Ekalle reissulle lähdettiin Norjanmaalle, Osloon. Jos oikein muistan, oli näyttelypaikkana ravirata, joka sateen jäljiltä oli ihan pelkkää mutavelliä. Pikku balleriina kengät oli samantien sellasessa savessa, että ihan sama onko kenkää tahi ei jalassa. Naapureiksi näyttelypaikalle leirityi muita suomalaisia ja toisena näyttelypäivänä nämä naikkoset tulee paikalle ja etsivät olematonta telttaansa, jonka oli yön aikana myrsky vienyt mennessään. Toisen naisen selostaessa viime yön painajaista, jossa he saapuvat näyttelypaikalle eivätkä löydä telttaa mistään. Taisi olla pikemminkin enneuni

No, joka tapauksessa, tästä näyttelystä saatiin mukaan hienot muovinauhan pätkät ja ekana päivänä Kumma taisi olla neljäs ja toisena päivänä hyvä kakkonen.

Onneksi oli  Ensio mukana, se on sitten hauskanen häärääjä.

( tähän piti tulla kuva Enskasta, mutta ei onnistunut. koitan myöhemmin uudestaan.)

Toinen reissu tehtiin Latviaan, Riikaan. Siellä oli muistaakseni hyvä ilma ulkonäyttelylle. Ja tuliaisina taas hyvä kakkonen. Joka tiesi sitä, että vielä on lähdettävä johonkin.

Ja se johonkin oli sitten tämän vuoden puolella Liettuaan, Vilnaan. Siellä sitä ihmettelin silmät ymmyrkäisinä koiranäyttelymeininkiä Liettualaisittain. Paikkana oli halli, kehän laidat TODELLA ahtaat. Turisteja ihmettelemässä varmaan enemmän kuin koiria. Vielä pienen Kumman kanssa meni, mutta pitänee sanoa, että Luojan kiitos mulla ei ole tanskandoggia! Jos yksi ihminen tuli kysymään, että saako ottaa dogista kuvan, niin kohta niitä kuvaajia oli parisenkymmentä siinä ympärillä. Kehäsihteerit oli varmaan osa kerätty jostain lähimetsästä, siellä ei tiedetty mitä arvostellaan ja missä järjestyksessä. Mitään nauhaa ei saanut, että olisi tiennyt pitääkö vielä kehään mennä. Tällaista näytelmää yritin siinä doggikehän laidalla kauheessa tungoksessa seurata.

Meillä ei Kumman Kaa sinäänsä ollut ongelmia siitä mennäkkö kehään vielä uudestaan vai ei. Kumma oli ainut göötti ja sai ekalla päivällä sen puuttuvan cacibin, latvian mva:n sekä voittajatittelin. Toisena päivänä en sitten Kummaa kehään vienytkään vaan heti doggikehän jälkeen tuntui siltä, että sieltä hallista on päästävä pois ja äkkiä, joten lähdimme kotimatkalle.

Nyt sitten odotellaan vahvistusta Inttivalioitumiselle

Näyttelysuunnitelmia ei tälle vuodelle ole. Kummalle lupasin, etten sitä enää mihinkään kauas vie.

Ja Täti- Inkeri viettää mitä mukavinta kotikoiran elämää. Loppuvuodesta 2010 asti Inkkua on käyty hieromassa säännöllisesti 2-3 viikon välein ja tuntuu koira tykkäävän kovin. Lavat sillä tuppaa olemaan jumissa, mutta hieronnan jälkeen meno näyttää taas mukavammalta. Kummaakin hierottiin pariin kertaan, mutta hierojan mielestä sitä ei välttämättä tarivta. Mitään jumeja ei missään ollut. Niinhän se Kumma on kuin 6- vuotias pentu. Eläinlääkärin tarkastuksessa kyselin, että milloinkahan tämä mahtaa rauhottua kun kohta täyttää 6 v. Ell katsoin pitkään pöydän takaa ja sanoi, että onko se jo niin vanha, luulin ihan 1- vuotiaaksi.

Toki matkan varrelta on kuviakin kertynyt, mutta niitä en tähän saanut laitettua. enkä kyllä lupaa laittaa myöhemminkään muita kuvia kun tuon Ension kuvan.

Jospa taasen toivotan teille kaikille ystäville mukavaa kesää!!!