Niin on laiska kirjoittelija tänne blogiin, että eihän tämä ole päivittynyt kuin kerran vuodessa Miksei tässä voi olla sellasta automatic- meininkiä, että tämä päivittyis ihan vaan kun jotain tapahtuu minun tekemättä yhtään mitään.

Ei sen puoleen, eihän täällä ole mitään kummempaa tapahtunutkaan ennen tätä kevättä, vaikka kuinka olisi automatic. (Ja mahtaako täällä enää kukaan edes käydä kurkkimassakaan kun mitään ei päivitetä.)

Inkku sairastui tuossa helmi- maaliskuun vaihteessa. Sille diagnosoitiin läppärappeuma, joten lääkkeillä mennään ja katsellaan miten se jakselee. Toisaalta toivon, että näin kesäihmisenä tulisi lämmin kesä, mutta toisaalta jos kovin kuumaa keliä kauan pitää niin se ei Inkulle taida hyvää tehdä.

Kumma kummastelee ihan entiseen malliin, sille kuuluu hyvää.

Ja ehkäpä nyt se tärkein päivityksen aihe....

... meille muutti pieni Kettunen.

Pieni Kettunen on oikealta nimeltään Kompiaisen Bitkään Odotettu. Kun pentua kävin katsomassa sen ollessa 5 viikon ikäinen, se näytti aivan pieneltä ketulta, joten nyt sitä sanotaan Kettuseksi. Tai Ketuksi. Taikka sitten, että nimi olisi ihan oikea nimi niin pitäisikö sen olla Kerttu, silloin voisin huudella sitä kuitenkin Ketuksi eikä ehkä kanssakulkijat ihmettelisi niin paljoa

Nyt vähän harmittaa, ettei mulla ole kameraa latingissa, että saisin tänne kuvaa laitettua Kettusesta. Tässä talossa on kaksi samanlaista kameraa ja yksi laturi ja se laturi on nyt jossain isännän hoteissa. Mutta, mutta, kunhan saan siihen kameraan virtaa ladattua ja räpsittyä Kettusesta kuvia niin laitan niitä tänne samantien. Ja mitä todennäköistä alan taas päivittämään tätä blogia vähän ahkerammin kuin mitä nyt kahtena vuotena olen tehnyt. Nyt taas pitkään aikaan taitaa tulla enemmän päivtyksen ja päivittelyn aiheita.

Kettunen on asettunut taloksi parin päivän ajan ja tätikoirat yrittävät kovasti sopeutua uuteen tilanteeseen ja tulokkaaseen. Inkeri on ottanut vahtivuorot 24/7. Se ei pennun kanssa ainakaan vielä ole leikkinyt, mutta ihan muuten se sietää pentua, antaa tulla ihan liki. Vähänkö jänskäsin, että miten käy kun pennun kanssa pihaan tultiin ja siinä hetken oltua Inkku alkoi vaanimaan liikkuvaa pentua ja kuola valui suupielistä. No, kuolan valuminen on loppunut ja eipä se enää kyllä ole vaaninutkaan ja Kettunen on hengissä ja voi hyvin. Nyt lähinnä Inkku pitää huolen siitä, ettei Kumma liikoja innostu pennun kanssa= Kumman ei tarvitse pennun kanssa tehdä sitten yhtään mitään kun Inkku on jo toppuuttelemassa.

Kettunen on nukkunut nämä kaksi ensimmäistä yötä vallan hienosti. Maanantaina kun ajeltiin Oulusta kotiin, se ei juurikaan syönyt vaikka ruokaa tarjottiin. Kettunen matkusti reippaasti ja mallikkaasti( nukkuen) koko pitkän matkan ja vielä yksi " moottoripyöränkatselureissu" meni siinä samalla. Nyt jo ruoka maistuu ja tietenkin Täti- Inkeri istuu vieressä ja vahtii, että koko kuppi syödään tyhjäksi niinkuin kuuluu, mitään ei saa kuppiin jättää ja niin se pentu pistelee menemään vimeistä nappulaa myöten Melkoisen sisäsiististi tuo napero on myös ollut, toki se auttaa, että olen päivät kotosalla ja saan vietyä pihalle milloin vaan, nyt kahden päivän saldona se on pari kertaa päästänyt sisälle

Toivotaan, että nyt joku käy tätäkin höpinää lukemassa, kuvia laitan kunhan niitä saan otettua ja yritän olla nyt ahkera muutenkin tämän päivittämisen kanssa,